Johan Ludvig ja Fredrika Runebergin perhepotretti

Sukulaisimme, Runebergin Janne ja Riika

Johan Ludvig Rune­bergin syntymästä on kulunut 200 vuotta. Katselemme sen kun­niaksi runoilijan ja hänen vaimonsa Vetelistä lähtenei­tä sukuhaaroja ja kansallis­runoilijan Saarijärvellä viettämää lyhyttä aikaa. Sukulaisuuksilla on hauska leikkiä. Sukututkijoilla su­ku on laaja! Heille uuden esivanhemman löytyminen on kuin kultahipun löytö, joka aina johtaa kaivauk­siin.

Runeberg-tutkijat kirjoit­tivat vielä 1980-luvulla, että runoilijan suonissa tus­kin virtasi pisaraakaan suo­malaista verta. Luulo oli väärä. Runebergin sukua tutkittaessa törmättiin hä­nen äidinisänsä äidinisään Matts Nymaniin, joka oli kauppias Pietarsaaressa. Selvisi, että hän oli Svartsjön talon poika Teerijärvel­tä. Pojan olivat venäläiset vieneet mukanaan isonvi­han aikana, mutta hän pääsikin 1721 tehdyn rauhan jälkeen palaamaan kotiin. Jostakin on löytynyt mai­ninta, että Matts pääsi - Ju­malalle kiitos - tulemaan kotiin.

Sitten piti saada selville, mistä Matin isä, kuudennusmies ja lautamies Matti Svartsjö 1600-luvulla oli kotoisin. Asiakirjalöydöt vahvistivat, että Matti oli Vetelin Torpasta. Löytyi Matin testamenttikin, jossa hän kertoo tulleensa Svartsjöön taloon 24-vuotiaana. Siellä hän meni naimisiin leskivaimo Maria Heikintyttären kanssa, joka oli Jo­han Svartsjön leski.

Että ollaanko siis sukua Runebergille?

Palaamme Torppaan ja lähdemme alusta oikein­päin. Torppa oli 1600-luvun lopussa jakamaton talo, jos­ta nykyinen kylä on synty­nyt. Muistona Olli Ollinpojan tulosta taloon on viiri Aatos Torpan pihapiirissä. Kolmas isäntä oli 102-vuotiaaksi elänyt Juho, joka vielä 83:n ikäisenä meni toiseen avioon!

Seuraavassa Juhon lapset, "sukunimenä" paikka, jossa he asuivat miniöinä, vävyi­nä tai talon ostaneina: Kaapriel Torppa jäi kotiin, Liisa Kattilakoski eli Kaus­tisella, Antti Virkkala myös Kaustisella, Matti Svartsjö Teerijärvellä, Kaisa Tunkkari Vetelissä, Juho Pollari Vetelissä, Maria Salo Kaus­tisella ja Anna Tikkanen Kälviällä. Nämä kaikki ovat syntyneet 1600-luvun lo­pulla.

Tältä sukupolvelta jäi 41 lasta jatkamaan sukua. Sa­man verran lapsia kuoli, mi­kä kuvaa hyvin sitä aikaa. Näistä 41 lapsesta on kasva­nut suuri joukko. On otetta­va vielä huomioon Vanhan Juho setien jälkeläiset. Jo 1800-luvun lopussa Torpan sukua oli yli kymmenentu­hatta! Sukulaisuudesta pu­hutaankin leikkimielisesti ja vaikeampi on löytää joku, joka ei ole Torpan sukua.

Torpassa on monessa su­kuhaarassa nimi säilynyt, esimerkiksi Antti Kustaa Torppa 13. polvi Oleff Torp-nimisestä esi-isästään ja sukunimikin on sama, vain suomennettu. Harva Runebergin "sukulainen" on Torppa-niminen. "Sukunimesi" ei kerro totuutta. Monessa haarassa asuin-paikkain vaihtuminen muutti nimen ja häipyi tieto lähtöpaikasta. Räyringin Isossakylässä Torppa olisi oikea sukunimi Taito Saa­rella, Jorma Salolla ja Pent­ti Pöyhösellä, ja tietenkin heidän pojillaan. Kun etsin vastaavia Halsualta, pääsin Eino Nestori Karvoseen. Elmeri Marjusaari kertoi, että poikia ovat Aulis ja Al­lan Karvonen. Miltä kuu­lostaisi Aulis Torppa? Siis oikealla sukunimellä tarkoi­tan miespuolista linjaa Olli Torpasta.

Torppaan jäi siis Kaap­riel. Hänenkin poikansa vietiin Venäjälle, kuten serkkunsa Svartsjön Matts ja Lisa. Koska Kaaprielin poi­kia ei ole hukassa, pääsi tä­mäkin kotiin. Arvelen, että vankina oli isänsä kaima, joka meni Varilaan vävyksi. - Hyvä että pääsi Venäjältä, muuten meillä ei olisi Altti Seikkulaa!

Matti siis meni Svartsjöhön. Hänen sukuaan jatkoi viisi lasta. Venäjältä tullut poika Matti meni merille ja vaurastui sitten kauppiaana Pietarsaaressa Nyman-nimellä. Runoilijan läheisempiä sukulaisia ovat tietysti Nymanin sisarusten jälke­läiset ruotsinkielisillä seu­duilla. Mainittakoon Nyma­nin veli Anders, joka oli Hästbackan vävy. Andersin jälkeläisiä on suomalaisilla­kin kylillä.

Kysyin Ojalan Reijolta ja hän tunnusti, että esimer­kiksi Järvelän Mauno, Ki­velän Matti ja Reijo itse... Ja näkyy Andersin jälkeläise­nä Forsnäsin haarassa ole­van runoilija V.A. Kosken­niemikin. Nämä Nymanin sisarusten jälkeläiset ovat pykälää enemmän sukua Runebergille kuin me muut.

Nymanien tytär Maria avioitui Niklas Malmin kanssa. Mariasta on paljon tietoa. Häntä sanottiin ni­mellä iso-Malmska. "Hän ohjasi koko sukua kuin kei­sarinna" muistelivat jälke­läiset. Hän kirjoitti runoja, joita on säilynyt näihin päi­viin asti. Meidän mieles­tämme tämä todistaa ehdot­tomasti, että Runebergin kirjailijan lahjat tulevat äidinpuolelta, juuri Torpan suvusta, olihan Maria Malm Matti Svartsjö-Torpan pojantytär.

Maria ja Niklas Malmin poika oli Johan Malm. Heidän tyttärensä Anna Maria avioitui merikapteeni Lorents Runebergin kanssa niinpä olemmekin jo runoiljan vanhemmissa.

Sukukirjassa on poimittu Koskenniemen lisäksi muita tunnettuja suvun jäsen kuten Kuusistojen säveltäjäsuku, Tapio Wirkkala, Henrik Otto Donner, säveltäjä Erik Bergman, Kreeta Haapasalo, valtiopäivämies Juho Torppa, Viljami Kalliokoski ja Esko Aho, nämä esimerkit osoittavat suvun laajuutta.

Fredrika Runebergille o.s. Tengström löytyy myös esi-isä Vetelistä. Kun Vetelin pappilan Maija, Elias Forseliuksen tytär, vihittiin Tranobäckin kartanoon Kruunupyyhyn, eivät yhteydet Veteliin suinkaan katkenneet. Bergbomien tytär Susanna vietti pitkän ajan Vetelin pappilassa miehensä, silloisen Vetelin kappalaisen pojan Fredrik Hedbergin kanssa tämän ollessa isänsä apulaisena täällä.

Tähän jokilaaksoon on ollut suuri vaikutus tämän parin pojanpojalla Fredrik Hedbergillä, josta tuli evan­kelisen liikkeen perustaja. Fredrikan äidinisä oli e.m. Susannan veli Elias Berg­bom. Uuden herätysliik­keen julistaja ja Fredrika Tengström olivat siis pik­kuserkkuja. Veteliin jäi Elias Forseliuksen sisaren Briitta Hannila-Raumannuksen ja ja sisarentyttären Margareta Pollari-Didrichin perheet. Heidän jäl­keläisensä ovat Fredrikan sukua.

On muistettava, että tässä on vain yksi haara Rune­bergin ja vaimon esivan- ­hemmista. Kun mennään kuusi polvea taaksepäin, on meillä jo 64 esivanhempaa, seuraavassa 128.

Merikapteeni Runeber­gin poika Johan Lud­vig eli Janne pääsi opiskele­maan, mutta sitten hänen isänsä halvaantui. Perheen rahavarat hupenivat. Janne kulki kuluneissa, pieniksi jääneissä vaatteissa ja kertoi eläneensä monta viikkoa pelkästään uunin hiilloksel­la paistetuilla perunoilla. Opiskelun kesken oli men­tävä työhön.

Runeberg kutsuttiin 1823 Saarijärvelle kotiopettajak­si Danielssonien ja af Enehjelmien perheeseen, joista kummastakin oli kaksi poi­kaa hänen oppilaanaan. Ku­lujen tasaamiseksi hän asui vuorotellen kummankin ko­tona, kolmen kuukauden jaksoissa vuoroin Kolkanlahdessa ja Kalmarissa.

Saarijärven luonto lumosi nuoren opiskelijan täysin ja täällä kuullut kertomukset muuttuivat runoiksi. Siellä asuivat tilallansa hallaisella paavot. Siellä oli ympärillä sekä Kustaan sodan että Suomen sodan veteraaneja - olihan sodasta kulunut vasta toistakymmentä vuot­ta. Kylällä oli sotamies Stool, ruokapöydässä istui usein kertojina kaksi sodan veteraania, kapteeni af Enehjelm ja hänen lankonsa luutnantti Haczell. Runoili­ja oli pikkupoikana Pietar­saaressa nähnyt ohikulke­van Döbelnin ja istunut Kulnevin sylissä; niinpä oli­kin aineistoa runsaasti Vän­rikki Stoolin tarinoihin.

Saarijärven ajan jälkeen hän muokkasi saamistaan aiheista runot julkaistavik­si. Saarijärven Paavo syntyi 1829, hauta Perhossa 1831 ja "sen isänmaan rakkaus ennakoi jo Vänrikki Stoolin tarinoita". Ehkä juuri Kulnev-runo hellytti venäläiset viranomaiset antamaan painoluvan Vänrikeille sen rohkeasta isänmaallisuu­desta huolimatta. Hirven­hiihtäjät, jossa on perustana Saarijärvellä kuultu kerto­mus, syntyi 1832.

Runoja tuotti myös rakas­tuminen. Kalmarissa Rune­berg tutustui 18-vuotia-aseen talousmamselliin Ma­ria Juliana Nygreniin, joka oli Viitasaarelta lähetetty sukulaisten luo, ensin Rautalammille, sitten Daniels­sonin perheeseen. Romans­si syntyi Saarijärven kau­niissa maisemissa ja puhke­si runoiksi.

Runeberg meni kihloihin tytön kanssa. Tuolta ajalta on säilynyt Sininen kirja, johon runoilija kirjoitti uusia runoja ja muokkasi vanhoja. Siinä on myös nimipäiväruno Maria Nygrenille. Myöhemmin hän Turusta kirjoitti tytölle erokirjeen - hän oli tavan­nut Fredrika Tengströmin. Noina aikoina ajatukset vei­vät syyllisyydentuntoihin, uskonnollisuuteen ja kuolemankaipuuseen, joita tunto­ja lisäsi isän vaikea ja kuo­lema. Runebergiltä on virsikirjassamme kymmeniä virsiä. Kuin vesilintu lahdella käy alle veden pinnan... Saarijärvellä tällaista näh­tiin, ei kaupungeissa.

Syyskesällä 1825 Rune­berg siirtyi Ruovedelle, josta kapteeni af Enehjelm oli ostanut kartanon. Siellä oleva lähde tuli kuuluisam­maksi kuin Saarijärven Ru­nebergin lähde. Runebergistä tuli supisuomalainen, isänmaallinen kirjailija, Maamme-laulun luoja, vaikka kieli olikin ruotsi.

Kun Runeberg Saarijär­ven aikanaan kävi kerran Pietarsaaressa, hän saattoi ajaa Vetelin kautta, olihan tie jo valmis.

Ei hän tiennyt, että näillä seuduin häntä ympäröi sata­lukuinen sukulaisjoukko. Kun Kreeta Haapasalo soit­ti kannelta Runebergien ruokasalissa Porvoossa, ei talon väki tiennyt, että siinä esiintyi isännän viides serk­ku. Kaiken lisäksi soittajan mieskin oli saman verran sukua.

Ei hän tiennyt Saarijärvel­lä, että Pyhähäkin tienoilla asusteli hänen neljänsiä serkkujaan Svartsjön Matin veljen Juho Pollari-Torpan ainoan pojan jälkeläisiä.

MARJATTA PULKKINEN

Perhonjokilaakso-lehti,5.2.2004

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva kansakoulun opettaja ja sukututkimuksen harrastaja.

Lähteet kirkonkirjojen lisäksi: J.L.Runeberg, Saarijärven museon julkaisu 2, Kainu-Torppa-sukukirja, Sursilliana

Kansalllisrunoilija syntyi Pietarsaaressa

Johan Ludvig Runeberg, Suomen kansallisrunoi­lija, syntyi Pietarsaaressa 5.2.1804. Hän kävi koulua Oulussa ja Vaasassa, jossa pääsi ylioppilaaksi 1822, aloitti samana vuonna opintonsa Turun Akate­miassa ja vihittiin maiste­riksi 1827.

Hän oli Helsingissä opettajana ja toimittajana, jolloin hänen ympärilleen kokoontui kirjallinen Lau­antai-seura. Täällä hänet vihittiin 1831 Fredrika Tengströmin kanssa. Perhe muutti Porvooseen 1837. Runeberg oli lehtorina Porvoon lukiossa ja sai 1844 professorin arvoni­men.

Runeberg  sai  aivohal­vauksen   1863  ollessaan vanhimman poikansa kanssa kokemassa ketun-pyydyksiä. Hän sairasti toistakymmentä vuotta. Tajunta ja puhekyky toimi­vat, mutta kirjallinen työ ei onnistunut. Joskus hän jaksoi ikkunaan tervehti­mään häntä palvovia yli­oppilaita. Runeberg kuoli Porvoossa 6.5.1877. Kuusi lasta jatkoi sukua.